Vallitsi todellinen jännittynyt hiljaisuus ja tunnelma oli käsin kosketeltavissa…

“Perusta vaikka tilitoimisto!”

Vaikka työpäivät olivat pitkiä, hänen sydämessään paloi kipinä.

On hienoa, että yritykset kasvavat ja kehittyvät, mutta onko se suuruus aina oikotie onneen?

Tekoäly voi laskea arvonlisäveron tarkan summan, mutta se ei tiedä, miten asiakas nukkuu yönsä, kun yrityksen kassavirta huolettaa.

Kirjanpitäjän rooli ei ole ”laillisuusvartija.”

Kasvavat vaatimukset sekä sääntelyn monimutkaistuminen vaatii tilitoimistoilta yhä enemmän resursseja ja osaamista. 

Eletyn elämän tuoneen kokemuksen tai opetuksen arvo on enemmän kuin kerrottu tarina.

Erottaako kehitys jo asiakkaan yhteyden kirjanpitäjäänsä?

Alakerrassa isä odotti ja minusta hän oli jotenkin kummallisen näköinen.

“Tyhmä” ahkeruus on pahasta, kun se ei tuota tekijälleen mitään?

Koskaan ei saa luovuttaa ja aina kannattaa katsoa, mitä huominen tuo tullessaan!

Asiakas ei ole pelkästään ”asiakas,” vaan osa toimintaa ja vielä se tärkein osa toimiston toimintaa.

Ihmiset pitävät yhteyttä ja vastaavat, ei mikään tietokoneohjelma.

Kun katselee ympärilleen, kuuntelee ja lukee mitä tahansa, niin joskus oikein pelottaa.

Niinhän se oli, että aluksi oli suo, kuokka ja Jussi. Tässä tarinassa oli Jussin tilalla Kari.