Tilitoimiston synty

Niinhän se oli, että aluksi oli suo, kuokka ja Jussi.

Tässä jutussa on tuon Jussin tilalla Kari.

Vuoden 1968 keväällä sain opintoni valmiiksi Tampereella ja tultuani Savonlinnaan hallintonotaarina, tallustelin SYP:n kauppatorin konttoriin kertomaan pankinjohtaja Osmo Poutaselle, että hänen konttorinsa antaman lainan turvin olen saanut opinnot loppuun ja olin innokas käymään töihin käsiksi.  Pankkiiri sanoi, ettei hänen konttorissa ole paikkoja auki, mutta hän on ajatellut vähentää omia sivuhommiaan ja hänestä minulle sopisi oikein hyvin Hopearannan vanhainkotiyhdistyksen taloudenhoitajan homma.

Niinpä kipaisimme yhdessä Hopearantaan, jossa Osmo kertoi johtajattarelle, että hän on ajatellut luopua vanhainkodin taloudenhoitajan tehtävästä ja hän suosittelee seuraajakseen Karia, joka hänen kuulemansa mukaan on aikeissa perustaa tilitoimiston.

Niinhän siinä sitten kävi, että hallitus valitsi minut tehtävään ja johtajatar ajatteli samalla lakkauttaa asukkaitten tupakoinnin ja tarjosi minulle tupakkahuonetta toimistokseni.  Vanhainkodin siivoojat tekivät melkoisen urakan, kun siivosivat ja putsasivat tämän vanhan pinttyneen tupakkahuoneen raikkaaksi toimistoksi!  

Hopearannasta kävelimme takaisin SYP:iin ja pankkiiri oli laskeskellut mielessään, minkä verran toimiston investointeihin voisi mennä rahaa ja pankissa tehtiin ensimmäinen lainasopimus ja tarvittaessa oli optio saada lisää tarvittaessa.

Pankista suunnistin suoraan Mehtosen konttorikoneliikkeeseen, jossa tiesin olevan myös vaihdossa tulleita konttorikoneita.

Kirkkokadun varrella siinä naapurissa oli konttorikalusteiden kauppa, josta löytyi sopivasti kirjoituspöytä apupöytineen ja aivan oikea konttorituoli pyörillä.  Niinpä parissa päivässä minusta tuli tilitoimistonpitäjä ja yrittäjä.

Seuraavana aamuna valkoinen paita ja harmaa puku ja kravatti varusteina, klo 8:00 toimiston kautta tapaamaan Hopearannan lisäksi pankkiirilta saatuja uusia asiakkaitani Automaalaamo Pauli Summanen, Romukauppa Heikki Leino, sekä vähän myöhemmin kolme muuta näiden lisäksi.

Siitä se sitten alkoi ja on jatkunut monen monen mutkan ja suoran kautta aina tähän päivään.

Matka on ollut pitkä ja matkalla kohtaamani kymmenet sitkeät yrittäjät ovat opettaneet minulle sen, mitä todellinen elämä on parhaimmillaan ja pahimmillaan.  Tärkeimpänä oppina olen kuitenkin pitänyt sitä, että älä odota saavasi mitään valmiina, vaan rakenna itse tulevaisuutesi käyttämällä omaa ja toisten kokemuksia oppina, mutta silti pitämällä oma tavoitteesi itsellesi selvänä ja vielä se, ettet koskaan saa valmiiksi mitään yksin ja älä koskaan polta siltoja takanasi.

Lähes kuudenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen voin vakuuttaa, että tämä pitää paikkansa.

Lisäksi voin vakuuttaa senkin, että elämä on elämisen arvoista. Vaikka välillä saattaakin tuntua aivan joltain muulta.

Kirjoittanut: Senior Partner Kari, hallintonotaari ja kirjanpitäjä jo vuodesta 1968