Muistoni itsenäisyyspäivän vietosta

Kauan sitten, kun Väinö Linna oli jo kirjoittanut perheemme suuresti arvostaman kirjansa ”TUNTEMATON SOTILAS”, oli koko perheemme istumassa keittiön pöydän ympärillä itsenäisyyspäivän iltana ja poikkeuksellisesti äitimme istui nyt isän paikalla ruokapöydän päädyssä! Isä istui äidin paikalla ja me, neljä lasta istuimme omilla paikoillamme. Vallitsi todellinen jännittynyt hiljaisuus ja tunnelma oli käsin kosketeltavissa.

Kun olimme lopulta rauhoittuneet ja löytäneet omat paikkamme, isä katsoi äitiin ja nyökkäsi merkiksi, että voidaan aloittaa.

Äiti näytti meille kirjaa ja kertoi, että sen on kirjoittanut Väinö Linna ja kirja kertoo siitä ajasta, jonka isäkin vietti sotilaana armeijassamme ja oli näiden miesten ja myös naisten (kuten hänkin Lottana) kanssa yhdessä varmistamassa sen, että mekin voimme tässä nyt kuunnella kertomuksen siitä, miten saimme säilytettyä maamme itsenäisyyden ja vapauden. Isän vakava ilme kertoi sen, että kysymys oli jostain hyvin tärkeästä ja merkityksellisestä asiasta ja kirjan tapahtumissa edetessämme, jossain vaiheessa olin näkeväni isän silmän nurkassa kyyneleen? Eikä se mielestäni silloin ollut mahdollista, mutta nyt 2024 uskon, että kyynel se oli ja ainakin joku näistä kyynelistä oli onnen kyynel hänen katsoessaan keittiön ruokapöydän ympärillä istuvaa joukkoa. Uskon, että siinä samalla hän muisteli niitä kavereitaan ja ystäviään, jotka jäivät sille matkalle ja olivat antaneet kaikkensa, että me saimme yhdessä istua tässä ja kuunnella, mitä kaikkea he ovat tehneet ja mitä kokeneet, jotta me voisimme elää rauhassa ja uskoa tulevaisuuteen.

Vuosia myöhemmin olen monesti ajatellut, että osaisinpa minä ja monet muut samalla tavalla olla kiitollisia siitä mitä olemme saaneet heiltä kaikilta ja että osaisimme arvostaa saamaamme ja tekisimme kaiken sen mihin kunkin voimat ja taidot riittävät, jotta kaikki se minkä puolesta he taistelivat, uskoivat ja osa jopa antoi henkensä, pysyisi arvoissamme ja säilyisi myös meidän jälkeemme.

P.S. kirjoittaja on 31.01.1944 Haapamäen rautatieasemalla vaihdekopissa syntynyt ”sotaveteraani”

Kirjoittanut: Senior Partner Kari, hallintonotaari ja kirjanpitäjä jo vuodesta 1968